Leivontaa ja kuvailua

Ensimmäinen viikko meni töissä oiken hyvin. 

Olen ollut Suomessa päiväkodissa ja nyt Ruotsissa päiväkodissa töissä (täällä vasta vähän aikaa, mutta silti töissä), niin voin sanoa, että eroja löytyy jo. En tiedä onko tällä päiväkodilla toisenlaiset menetelmät esim. ulkoilun suhteen, kuin muissa Ruotsin päiväkodeissa. Kysyin yksi päivä töissä "Menemmekö tänään ulos kun paistaa aurinko?" Vastaus tuli nopeasti "Emme teidä vielä, koska ulkona on -8 astetta pakkasta ja on kylmä". Jonkun ajan kuluttua minulta tultiin kysymään haluanko vielä mennä ulos ja vastasin myöntävästi. Rupesimme pukemaan lapsia ja tajusin, ettei kaikilla lapsilla ole hanskoja/lapasia käsissään ja kellään ei ollut villasukkia kengissä. Menimme ulos ja minulla taisi olla eniten vaatetta päällä, vaellushousut, pipo, hanskat, toppatakki ja lämminolo. Laitoimme lapset rattaisiin ja lähdimme kiertämään korttelia ympäri. Kysyin vanhemmalta hoitajalta "Leikkivätkö nämä lapset koskaan lumessa?" Vastaus oli hämmentävä mielestäni "Ei nämä lapset leiki lumessa, isommat leikkivät vain". Tunsin itseni tyhmäksi kun kysyin tuollaista, mutta minulle se on selvää, että jos mennään ulos päiväkodissa niin silloin leikitään esim. lumessa. Eikä istuta vain rattaissa. Kävelimme korttelia ympäri n.20minuuttia ja sitten menimme sisälle. 
Ainoastaan minulla oli lämmin olla, toinen hoitaja valitteli viileyttä ja lapset olivat vain istuneet rattaissa vähissä vaatteissa. 
Ja ei, tarkoitus ei ole moittia tätä päiväkotia vaan tuoda omia mielipiteitä esille ja omia havaintojani, miten tässä päiväkodissa toimitaan joita tulen jakamaan pitikin puoltavuotta. 


Olen nauttinut täällä olosta todella paljon. Olen saanut syödä just sitä mitä olen tahtonut ja just silloin kun olen halunut. Olen leiponut laskiasipullia ja sämpylöitä, tehnyt erilaisia ruokia.
Olen tottunut tekemään ruokaa monelle henkilölle normaalisti, niin täällä on vaikeuksia välillä tajuta kuinka vähän ruokaa oikeasti pitää tehdä, ettei tarvitse syödä 5 päivää putkeen samaa ruokaa. 
Olen tehnyt nyt alkuviikosta "ison" määrän ruokaa ja laittanut ne lautaselle jo valmiiksi jääkaappiin, niin vauhdikkaassa arjessani on helpotus kun ei tarvitse miettiä, että kuinka monta päivää ruoka kestää, kun ruoka on lautasilla jo valmiina annoksia. 


Kiertelimme keskutaa hemmakaverin kanssa. Joiduimme luopumaan nätistä säästä ja menimme sisälle kauppakeskukseen, koska oli niin pieni, mutta kylmä ja petollinen tuuli. 






Lauantaina kävimme lautalla saaristossa suomityttöjen kanssa. He lähtivät sunnuntaina Suomeen. Saaristo oli todella nättiä seutua. Matkustimme keskustasta noin tunnin ratikalla ja reilun tunnin olimme lautassa ja nousimme yhteen saareen.






 Oli todella kaunis ja lämmin keväinen sää. Vaikka olimme saaristossa, niin ei tuullut juuri lainkaan. Tuntui, että tuolla saarella oli lämpimämpi, mitä mantereella keskustassa, jossa kävi pieni vinkka kokoajan. 


Minulla on ollu nyt melkein viikon huonoa oloa ja olen ajatellut, etten ole juonut tarpeeksi vettä tai en ole tarpeeksi nukkunut. Kumpikin on paikaansa pitäviä, olen unohtanut juoda ja en ole kerinnyt nukkua normaaleja 9-10 tunnin yöunia. 
Lauantain saaristomatka lautalla oli minulle liikaa. Minulta meni oikestaan loppumatka siihen, että pidin silmiä kiinni ja toivon että selviä kotiin. Bussista äkkiä ratikkan kautta toiseen bussiin ja hemmaan. Hemmassa tein ruoan ja söin. Lepäsin ja tajusin, että nyt nousee kuume ja kovaa. Lauantai-sunnuntai välinen yö oli tuskaa ja kylmyyttä. Ensimmäisen kerran sairastan "yksin" muualla kuin kotona Suomessa ja yli 38 asteen kuumeessa ja olotila oli sen mukainen.
Taltutin ainakin pahimman kuumeen mustikkasopalla ja näkkärillä.
Onneksi minulla oli kaveri joka haki tarvittavia ruokia ja lääkkeitä kaupasta kun pyysin. 


Matkalaukku taas tavaraa täyteen ja keskiviikkona uuteen hemmaan. Tämä voisi olla mukavaa tekemistä jos olisi terve ja normaaleissa voimissaa. Toivotaan, että keskiviikkona olisin terve ja jaksaisin muuttaa ilman buranan apua. 


Jessika


















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viimeiset sanani

Miten voit helpottaa vaihdon sujuvuutta itse?

Elämä 80% vai 120%