Göteborgin elämää lähihoitajan silmin

Vaihdoin yrityksen sisällä päiväkodin puolta.  1-3 ja 3-6 vuotiaat lapset ovat eri rakennuksissa, eli vaihdoin työpaikkarakennusta. Olin 1-3 vuotiaiden ryhmässä ensimmäiset 3 kuukautta ja vaihoin isompien lasten puolelle joksikin aikaa ja viimeisen kuun ajaksi joudun vaihtamaan vielä työpaikkaa kolmannen kerran. Aikamoista sähellystä, mutta tämän vaihdoin aikana olen tottunut sähellykseen. Voisin kertoa 1-3 vuotiaiden ryhmästä vähän. Lapset olivat todella ihania, juuri sellaisia kun pienien lapsien kuuluukin olla sen ikäisenä. Aikuiset olivat ihania ja vähemmän ihania minua kohtaan. Mutta hoidin aina keskustelut asiallisesti alusta loppuun. Koitin tuoda Suomesta toimintatapoja omassa työskentelyssäni. Esimerkkinä käsienpesu vessan tai niistämisen jälkeen. Siivous/organisointi tavaroiden kanssa. Viimeinen päivä kun koitti pikkusten luona, niin olo oli todella haikea. Säälitti jättää lapset sinne, koska melkein kaikki oli kiintynyt minuun todella vahvasti. Olen nähnyt mu

Minne aika on mennyt? Sain noin 6kk sitten tietää, että olisi mahdollista lähteä Ruotsiin, Göteborgiin työssäoppimaan 6kk ajaksi. Ajattelin ehkä 10 sekuntia ja nostin käden ilmaan ja sanoin päättäväisesti lähteväni. Kaverit eivät uskoneet mun päätöstä aivan heti.  Kerroin lähipiirille ja heidän ensireaktiot olivat jokaisella erilaiset.  Nyt yli 3kk sitten tulin tänne Ruotsiin. Ja enää ei ole kuin reilu 2kk aikaa, kun joudun lähtemään täältä Suomeen. Se, että täällä on sattunut ja tapahtunut minulle joka päivä jotain uutta hyvässä, kuin pahassakin, niin joka päivä olen kiitollinen tästä kaikesta. Jos en olisi hetken mielijohteesta nostanut kättä pystyyn ja sanonut, että lähden Ruotsiin, niin en voisi sanoa että tämä kokemus on ollut yksi parhaimmista kokemuksista elämässäni. 4.8.2018 uskon, että voin sanoa vielä vahvemmalla rintaäänellä, että tämä seikkailu oli yksi parhaimmista elämässäni. Pari viikkoa sitten täällä kävi äiti ja siskoni. Oli mukava nähdä heitä pitk

Vappu Monille Suomalaisille Vappu on juhimista ja juomista. Olisi ollut erilainen Vappu tänä vuonna, jos olisin ollut kavereideni kanssa Suomessa. Kysyin yhdeltä tutulta, joka asuu Göteborgissa, että mitä ihmiset tekevät täällä Vappuna. Sain tietää, että täällä katsotaan paraatia keskustassa. Sinne siis. Menimme keskustaan kaverini kanssa ajoissa, koska saimme tietää, että siellä on paljon ihmisiä. Ei ollut paljoa ihmisiä, koska vettä satoi kaatamalla. Onneksi nahkakengät ja sadetakki pitivät sateen loitolla, joten sade ei haitannut minua.  Odotimme tunnin vesisateessa/katoksessa paraatin alkua. Ratikat ja bussit lopettivat toimintansa tietyiltä kaduilta/linjoilta, joka myöhemmin koitui menidän kohtaloksi. Olimme odotelleet jo jonkun aikaa kunnes tajusin "Mitä me ees odotellaan?" Hyvä kysymys, kukaan ei sanonut mitä odotamme, kunhan odotamme jotain. Tunnin odotus palkittiin. Paraati alkoi ja fiilis rupesi kohoamaan entisestään. En tiedä ketä par