Ajan nopeus

Minne aika on mennyt?

Sain noin 6kk sitten tietää, että olisi mahdollista lähteä Ruotsiin, Göteborgiin työssäoppimaan 6kk ajaksi. Ajattelin ehkä 10 sekuntia ja nostin käden ilmaan ja sanoin päättäväisesti lähteväni. Kaverit eivät uskoneet mun päätöstä aivan heti. 

Kerroin lähipiirille ja heidän ensireaktiot olivat jokaisella erilaiset. 

Nyt yli 3kk sitten tulin tänne Ruotsiin. Ja enää ei ole kuin reilu 2kk aikaa, kun joudun lähtemään täältä Suomeen.

Se, että täällä on sattunut ja tapahtunut minulle joka päivä jotain uutta hyvässä, kuin pahassakin, niin joka päivä olen kiitollinen tästä kaikesta. Jos en olisi hetken mielijohteesta nostanut kättä pystyyn ja sanonut, että lähden Ruotsiin, niin en voisi sanoa että tämä kokemus on ollut yksi parhaimmista kokemuksista elämässäni. 4.8.2018 uskon, että voin sanoa vielä vahvemmalla rintaäänellä, että tämä seikkailu oli yksi parhaimmista elämässäni.

Pari viikkoa sitten täällä kävi äiti ja siskoni. Oli mukava nähdä heitä pitkästä aikaa. Loppu reissusta tuntui, että olisi jo kiva, että arki alkaisi. 

Kaikki meni oikein hyvin matkaajien kanssa. Kiertelimme erilaisia paikkoja keskustassa muun muassa Liseberg ja Paddan ajelu.

Kävimme äidin vanjojen tuttujen luona täällä iltaisin ja uusia ihmisiä tuli todella paljon lyhyen ajan aikana tutuksi. 

Tuuri kohdallaan, ja maha täynnä suklaata

Vieraat lähtivät ja arki rullaa normaalisti eteenpäin.

En tiedä onko normaalia, mutta minulla ei ole ollut vielä koti-ikävää juuri ollenkaan. Toki juttelen äidille melkein joka päivä puhelimitse ja muille perheenjäsenille viesteillä usein. 

Huomaan tietynlaista tylsyyttä, kun kaverini on töissä ja emme näe moneen päivään, mutta heti kun näemme niin tylsyys häviää ja juttua riittää. 

Päivät ja viikot menevät liian nopeasti. En tahdo, että kotiin lähtö lähenee uhkaavan nopeasti ja että vapaus tehdä kaikkea katoaa.

Uuden työpaikan myötä töissä käyminen on entistä mukavampaa ja opettavaisempaa. Työpaikan vaihdoksesta tulevaisuudessa lisää. 

Jessika