Göteborgin elämää lähihoitajan silmin

Olen päiväkodissa harjoittelemassa täällä. Reilun kuukauden olen seuraillut jo tätä menoa ja tekemistä. Paljon olen vain seuraillut ja vertaillut miten täällä toimitaan. Se, että meillä on kielimuuri esteenä komminukoimisessa, ei tarkoita ettenkö olisi lasten kanssa leikkimässä. Ei nämä lapsetkaan osaa puhua ruotsia tai edes puhua ollenkaan mitään, olen siis alle 3 vuotiaiden ryhmässä. Työpaikalla työntekijät ovat rentoja ja todella ystävällisiä. Muutamia havaintoja (vertaan päiväkoteihin missä olen ollut ja heidän käytäntöihin, mitä monessa paikassa käytetään). Käsienpesu Suomessa kädet pestään kun tullan päiväkotiin, tai laitetaan käsidesiä. Täällä lapset lähtevät leikkimään suoraan ilman, että kädet puhdistettaisiin. Ennen ruokaa Suomessa pestään kädet vedellä ja saippualla. Täällä ei pestä ollenkaan, jos ne eivät ole likaiset/tahmaiset. Vessareissun jälkeen Suomessa pestään kädet saippualla ja vedellä. Täällä riippuu tilanteesta, muttei aina. (Pes

Mitä olen tehnyt täällä? Olen ollut muutaman viikonlopun yksin, koska kaverini on ollut töissä. Tylsää olisi tullut, jos olisin jäänyt vain hemmaan istumaan ja katsomaan ulos ikkunasta lumista sisäpihaa.  Ja kyllä, täällä on lunta. Kun tulin tänne 5.2. niin samana päivänä alkoi satamaan lunta ja siitä asti maa on ollut valkoinen. Parhaimmillaan lunta oli 20cm. Keskustassa kun kävelee, niin lumestä ei ole tietoakaan. Olen pakannut monesti reppuun ruokaa ja laittanut lenkkarit jalkoihini ja lähtenyt vain kävelemään. Göteborg on rannikolla, joten täällä tuulee koko ajan ja 90% kylmästi, välillä hyytävästi. Onneksi olen tottunut kylmään, joten minulla on hyvin vaatetta mukana aina matkoilla kun kiertelen keskustan laitamia. Välillä joku katsoo oudosti, mutta minulla on lämmin olo ainakin. Älvsborgin sillalle on kävelty, jonkun korkealla mäellä olevan kirkon pihalla käyty seikkailemassa ja siellä ja täällä. Vaikka ratikalla tai bussilla olisi helppo kierrellä, niin kävellen

Puhuimme joskus Suomityttöjen kanssa, mikä on parasta täällä?  Vastaus tuli nopeastikin "Stressitön elämä" Olin Suomessa joka päivä menossa jossakin. Huomasin monesti, etten ole levännyt moneen viikkoon ollenkaan. Oli futsalia, sählyä, jääkiekkoa tai muuta menoa iltaisin töiden tai koulun ohella. Jos olin kotona, niin tein kouluun kurssia etänä, siivosin tai muuta, mutten levännyt. Olin tammikuun "lomalla", koska lähdin Ruotsiin helmikuussa ja en voi pitää kesälomaa kesällä ja koska muut olivat jo harjoittelussa, niin oli mahdotonta mennä kouluun. Kun jäät tulivat jääkentille niin asuin kentällä illat. Parhaimmillaan kävin futsalissa ja kiekkoa pelaamassa heti perään, tai toisin päin. Myös olin töissä aina kun töissä tarvittiin apua. Aikataulut ja aikataulutus oli elämässäni kaiken a ja o. Stressasin matkaa paljon, vaikken tiennyt mitä odottaa, niin olotila oli stressin täyteinen. Muut eivät välttämättä huomanneet, mutta tunsin sen sisälläni. Olen muu

Millaista on asua yhdessä ihmisen kanssa, jonka olen tuntenut kaverin vasta muutaman hullun viikon? Tapasimme hemmakaverin kanssa 5.2.2018 Helsinki-Vantaan lentokentällä. Olimme puhuneet muutaman kerran Skype-palavereissa ja jonkun verran viestittelimme. Eli paljoa emme tienneet toisistamme. Juttelimme melkein koko lentokonematkan Göteborgiin. Tutustuminen jatkui automatkalla ahkerasti, puhuimme varmaan liikaa autossa, koska kuski käänsi musiikkia kovemmalle radiosta. :D Kun tulimme hemmaan ja aloimme elämään elämäämme, niin toki tuli paljon asioita mitkä ovat ärsyttäneet minua ja varmaan minun jutut toista. Olen suodattannut niitä paljon. Onneksi kaverini on siisti ihminen. Tiskaamme yleensä omat astiat ja toisen myös jos niitä on altaassa. Imurointi ja muut siivoamiset hoituu monesti, että toinen tekee toisen ja toinen toisen. Se, että minulla on ollut melkein aina omahuone, niin toi haastetta minulle. Olen ihminen joka tykkää olla ihmisten kanssa ja olla sosiaalinen ja höpi