Göteborgin elämää lähihoitajan silmin

Ensimmäinen viikko meni töissä oiken hyvin.  Olen ollut Suomessa päiväkodissa ja nyt Ruotsissa päiväkodissa töissä (täällä vasta vähän aikaa, mutta silti töissä), niin voin sanoa, että eroja löytyy jo. En tiedä onko tällä päiväkodilla toisenlaiset menetelmät esim. ulkoilun suhteen, kuin muissa Ruotsin päiväkodeissa. Kysyin yksi päivä töissä "Menemmekö tänään ulos kun paistaa aurinko?" Vastaus tuli nopeasti "Emme teidä vielä, koska ulkona on -8 astetta pakkasta ja on kylmä". Jonkun ajan kuluttua minulta tultiin kysymään haluanko vielä mennä ulos ja vastasin myöntävästi. Rupesimme pukemaan lapsia ja tajusin, ettei kaikilla lapsilla ole hanskoja/lapasia käsissään ja kellään ei ollut villasukkia kengissä. Menimme ulos ja minulla taisi olla eniten vaatetta päällä, vaellushousut, pipo, hanskat, toppatakki ja lämminolo. Laitoimme lapset rattaisiin ja lähdimme kiertämään korttelia ympäri. Kysyin vanhemmalta hoitajalta "Leikkivätkö nämä lapset koskaan lumessa?"

Alkusähellys on takana päin ja nyt on pöly laskeutunut Göteborgiin, tai meidän päälle. Olemme kierrelleet ja tutkineet vielä enemmän Göteborgia.  Välillä eksytään mennessä uusiin ruokakauppoihin tai olemme vain lähteneet väärään ratikkaan tai muuta sähellystä. Onneksi olen saanut suomikavereita täällä, harmi kun 2 lähtee jo kohta takasin Suomeen. Mutta onneksi yksi kaveri jää tänne seuraksini tutkimaan kanssani Göteborgia.  Vaikka täällä on aurinkoista ja lämpömittari näyttäisi, että täällä olisi lämmin kevään ilma, niin se ei todellakaan pidä paikkaansa. Täällä on niin kylmätuuli, joka on niin voimakas ja kostea. Luulin, että pärjäisin täällä kevättakilla, koska olenhan niin etelässä ja täällähän ei ole pakkasta, mutta onneksi talvitakki on mukana ja pysyy visusti menossa mukana. Kävimme lyhyellä lautta-ajelulla kavereiden kanssa, oli aivan älyttömän kaunis ilma kun paistoi aurinko. Onneksi sai istua sisällä ja katsella maisemia kaupungista, ulkona olisi

Terveisiä Ruotsista! Jos jollekin niin minulle on sattunut ja tapahtunut kaikkea tällä reissulla, niin hyvää kui huonoakin.  Opettajani Nanna kävi torstaista perjantaihin täällä katsomassa meitä. Meillä oli todella mukavaa ja oli kiva nähdä Göteborgia hänenkin kanssa. Kiertelimme Göten keskustaa ja meidän työpaikkoja yhdessä. Meidät otettiin todella hyvin työpaikoilla vastaan, ja onneksi kielimuuri ei ole korkea. Vaikka emme opiskele nyt täällä, niin silti täällä oppii kokoajan jotain uutta huomaamattakin. Ja ilman minun hyvää tuuriani elämä olisi liian tylsää ja tasapainoista, joten aina käy jotakin. Olimme torstaina kierrelleet Göteborgia monta tuntia ympäri ja päätimme lähteä hemmaan. Nälkä ja väsy oli aika käsin kosketeltava ainakin minulla, niin hyppäsimme ratikkaan tyytyväisesti.  Noin 20minuutin päästä olimme toisella puolella Göteborgia ja tajusimme, että meidän bussiasemalle on melkein 45min ratikkamatka. Soitin yhdelle suomitytölle ja kysyin missä ihmeessä olemm

Moikka! Täällä toisella puolella ruutua kirjoitta Jessika Kortelainen. Olen toisen vuoden lähihoitajaopiskelija Kajaanista.  Olen tällä hetkellä olen Ruotsissa, Göteborgissa työssäoppimassa puoli vuotta.  Tulen kertomaan täällä kuulumisiani ja mitä olen tehnyt/mitä aion tehdä lähitulevaisuudessa.  Lähdin kotoa 5.2.2018 Maanantaina Kajaanin lentokentältä. Odottelin kaveriani Helsinki-Vantaan lentokentällä noin 3 tuntia. Odotteluaika meni nopeasti, vaikka pelkäsin ettei aika kuluisi. Luin kirjaa, kiertelin kauppoja ja söin rauhassa. Matka Helsinki-Göteborg väli kesti aikalailla tunnin. Matka meni nopeasti ja leppoisasti kahvikupin ja uuden matkaseuralaisen seurassa. Ruotsiin saavuttua meille alkoi sattua ja tapahtua oikein kunnolla. Eka meidät vietiin taloon jossa oli sisäilmaongelmia, jossa meidän olisi pitänyt asua seuraavat reilut 20 yötä. Olimme talossa 20min ja oireet olivat jo käsillä, joten otimme yhteyttä yhdyshenkilöön ja hän haki meidät si