Göteborgin elämää lähihoitajan silmin

Viikko aikaa, että Suomi kutsuu takaisin. En ois uskonut, että aika menee näi nopeasti ja näin "kivuttomasti". Palaan vielä muutamilla kuvilla talven, kevään ja kesän tunnelmiin. Näihin keskustan maisemiin tulimme talvella. Aivan ihanan näköistä oli, kun paistoi aurinko ja lumi kimalteli säteistä. Vaikka lunta oli todella vähän, melkein olemattomia määriä keskustassa, niin silti se loi keskustaan toisenlaisen tunteen. Kun muutimme hemmaan ja puhuimme huonolla ruotsinkielellä mamman kanssa, puhuimme monesti "lähdemme Göteborgiin" vaikka tarkoitimme keskutaa. Koska emme asu keskustassa ja keskuta tarkoittaa vain Göteborgia, tai silloin tarkoitti. Nykyään puhumme keskustasta ja paikkojen nimillä. Ensimmäisen asunnon ikkunoista avautui helmikuiset aurngonlaskut iltaisin. Niitä katsellessa teekupin kanssa viilenevässä huoneistossa oli jotain niin mahtavaa. Ainakin jälkikäteen muistellessa.   Seikkailut erilaisissa paikoissa suomityttöjen kan

Enää 5 työpäivää joten olo on jo melkein lomalla, mutta fokus pysyy vielä töissä hetken. Olen taas vaihtanut työpaikkaani 2 kertaa parin viikon sisällä. Työpaikat ovat olleet kunnan päiväkotipaikkoja, ja sen huomaa toiminnassa positiivisesti. Mitä eroja olen havainnut yksityisellä ja kunnallisella puolella paikoista, missä olen ollut? Voisin verrata kokemuksia kuin joku vertaisi yötä ja päivää. Olen kesäpäiväkodissa nyt loppuajan, joka tarkoittaa, että lähiympäristön päiväkodit ovat sijoitettu yhteen päiväkotiin. Päiväkotiarki ei ole tavallista, rutiineja ei ole paljoa, paljon uusia lapsia ja hoitajia, kaikki on uutta kaikille. Vaikka kesäpäiväkoti ja sen tuomat haasteet ja vastoinkäymiset ovat tuoneet ajoittain hankaluuksia, niin voin sanoa tästä paikasta, että tämä on ollut parhain.  Haasteita on ollut muun muassa kaikille uudet lapset ja uudet hoitajat.  Kaikki arjessa tapahtuva toiminta ja siihen liittyvä pohdinta, mikä on oikein ja mikä väärin. Kai

Elämä 80% vai 120% Mä oon se joka tekee asiat kahdella tavalla: Ei tee ollenkaan tai ei yritä edes. Tai tekee ja tekee asiat kunnolla ja vielä vähän enemmän. Asia joka koituu kohtaloksi pitkän ajan päästä, on ettei osaa levätä, kun tekemsitä on paljon. Joku tarvitsee unta vain 6h yössä, toinen 9h tai enemmän, itse kuulun jälkimmäiseen. Miksi nukkua vain 6h kun voi nukkua 9h ja olla pirteä ja skarppi seuraavan päivän? Olen nukkunut viimeiset pari vuotta melkein joka yö 9h. Monet ovat kysyneet miten voin olla niin pirteä aamusta 8 aikaan?  Nukun 120% kun nukun, en tee sitä vain puolella teholla. Pitääkö lepäämisen/rauhoittumisen olla vain istumista paikallaan, samalla kun puristaa rystyset valkoisina tuolin käsinojia kun ahdistaa tekemättömyys? Miten mä lepään sitten? En katso elokuvia enkä sarjoja, ei minua saa paikalla pysymään hetkeä.  Jos tahdon levätä tai rauhoittaa mielen, niin yleensä urheilen tai luen kirjaa. Vaikka olisin vähän väsynyt niin aina jaksaa pelat

Niin se vain tapahtui että  viimeinen  kuukausi lähti käyntiin! Aloitin loman juhannuksena. Olin viikon lomalla ja olin koko loman reissuissa.  Pakkasin laukun ja repun torstaina ja olin yön tutun luona, hain lisää vaatteita mökille ja olin pois pari yötä. Mökkeily ja pari päivää pois sivistyksestä teki hyvää, olisin voinut olla muutaman viikon vielä mökillä. Mökkeilyn jälkeen tulin vähän sivistykseen ja purin laukut kotona ja pakkasin samalla uudet tavarat tilalle, lähdin yhden toisen tutun luokse vahtimaan kissaa yhdeksi yöksi. Sain samalla tietää, että saan lainata pyörää ja tutustua paikkoihin paremmin. Tuumasta toimeen ja kävin ajelemassa kesäisiä kesäillan katuja kuumuudessa ja auringonpaisteessa. Tuntui erityisen hyvälle vain rullata katuja pyörällä. Aamulla pakkasin vähäiset tavarani ja kävin kotona hakemassa ruokaa ja kaverini mukaan uimarannalle. Uimareissu meni hyvin, koska muistimme rasvata selät ja nilkat (viime kerrasta fiksummat kaverit liikkeellä