Asuminen yhdessä?

Millaista on asua yhdessä ihmisen kanssa, jonka olen tuntenut kaverin vasta muutaman hullun viikon?

Tapasimme hemmakaverin kanssa 5.2.2018 Helsinki-Vantaan lentokentällä. Olimme puhuneet muutaman kerran Skype-palavereissa ja jonkun verran viestittelimme. Eli paljoa emme tienneet toisistamme.
Juttelimme melkein koko lentokonematkan Göteborgiin. Tutustuminen jatkui automatkalla ahkerasti, puhuimme varmaan liikaa autossa, koska kuski käänsi musiikkia kovemmalle radiosta. :D

Kun tulimme hemmaan ja aloimme elämään elämäämme, niin toki tuli paljon asioita mitkä ovat ärsyttäneet minua ja varmaan minun jutut toista. Olen suodattannut niitä paljon. Onneksi kaverini on siisti ihminen. Tiskaamme yleensä omat astiat ja toisen myös jos niitä on altaassa. Imurointi ja muut siivoamiset hoituu monesti, että toinen tekee toisen ja toinen toisen.

Se, että minulla on ollut melkein aina omahuone, niin toi haastetta minulle. Olen ihminen joka tykkää olla ihmisten kanssa ja olla sosiaalinen ja höpistä kaikesta, mutta tarvitsen oman tilan välillä. Isossa yksisössä se on välillä mahdotonta. Monesti olen isunut kuulokkeet korvilla ja en ole kuunnellut mitään, olen saanut silloin "omantilan" ja saanut kerätä ajatuksia. Myös olen kuunnelut monesti, varsinkin aamuisin musiikkia kuulokkeista ja hakenut päivään lisää energiaa musiikista. Tai jos minulla on ollut polvet ja nilkat hyvässä kunnossa olen laittanut lenkkarit jalkaan ja lähtenyt juoksemaan yksin.

Odotan innolla sitä aikaa, kun meillä on omat huoneet uudessa hemmassa ja saan omantilan, jonka voin sulkea kun tahdon olla yksin ja rauhassa. Täällä oman tilan saaminen oli alkupäivistä vaikeaa, kun emme olleet töissä vielä. Nyt kun olemme töissä ja teen töitä eri vuoroissa mitä kaverini, niin saadaan omaa-aikaa enemmän.

Muutto

Muutimme vanhasta hemmasta pois, joka oli isoyksiö 28.2.2018. Muutimme ihanan vanhemman naisen luokse. Kummallakin on omat huoneet, ei liian pienet ollenkaan. Minulle sanottiin ennen muuttoa, että ne huoneet ovat pienet huoneet, mutta minulla on Suomessa samankokoinen huone, joten ei eroa paljoa normaalista.

Lähdimme muuttamaan ja ruokakassi lopetti sopimuksen kanssani juurin kun kassi piti viedä autoon. Kaikki ruoat levisivät pitkin lattiaa. Äkkiä ruuat pois lattialta muovipussiin ja matkaan.

Muutama laukku ja muutama puuttuu yhteismäärästä

Vaikka olemme olleet vasta muutaman yön täällä uudessa hemmassa, niin tämä on kuin koti. Kodikkuus, lämpö, fiilis, rentous ja kaikki on kuin kotona. Saadaan tulla ja mennä kun meitä huvittaa. Myöhään emme ole varmaan monesti ulkona, koska olen niin iltauninen.

Kun meillä on omat huoneet, niin ainakin minulla on helpompi olla täällä. Tiedän tavaroiden paikat ja tiedän, ettei kukaan tule siirtämään niitä pois.
Yksi ilta istuimme pari tuntia keittiössä ja puhuimme, koska eihän nyt toisten huoneisiin voi mennä puhumaan :D

Arki nyt?

Olemme kaverin kanssa eri työvuoroissa joka päivä. Välillä emme näe yli päivään, välillä kokoajan kun olemme kotona.
Olemme oppineet jo normaaleja arjen jako kotitöitä. Täällä pitää tiskata aina heti, kun on syönyt ruokaa. Täällä siis ei ole tiskikonetta, ja olen jo tiskannut yli 3vk vanhanssa hemmassa, eli se ei ole uutta. Vuorottelemme kaverin kanssa tiskaamisen kanssa. Minulla kuivaa kädet tiskaamisesta todenteolla, joten välillä kaverini tiskaa useammin peräkkäin ja sitten minä useammain.

Minulla oli ennen 5min matka kävellen töihin, mutta nyt 5min ratikalla ja 10min bussilla. Olen onnellinen, että matka on nuin lyhyt ajallisesti.

Täällä tulee pimeä jo heti 5 aikaan illasta, joten täällä on välillä vähän vaarallista kävellä pimeällä kaduilla, joten emme ole kerinneet tutkailla vielä lähiympäristöämme. Kävimme kerrostalomme pihalla vähän aikaa liikkumassa ja siellä oli pieni jalkapalloareena, harmikseen minulla ei ole futista mukana täällä. Toivottavasti jollakin pihan lapsista/nuorista on futis ja olemme samaan aikaan areenalla. Lumen sulaessa täältä, tämä paikka on varmasti nätti ja eloisa.


Jessika