Viimeiset sanani

5.2.2018 kello jotain aamu 4 tai 5. Olin pakannut kaikki tavarani puoleksi vuodeksi kahteen laukkuun ja reppuun. Painoin kodin ulko-oven kiinni viimeisen kerran puoleen vuoteen, vähän surullisena, mutta kehossa virtasi hyvä energia.

Matka Suomesta Ruotsiin oli yllättäviä käänteitä täynnä. Alkuhetkistä tähän päivään on tapahtuut aivan todella paljon ja erilaisia elämänkäänteitä on ollut useasti! En olisi koskaan uskonut, että voin kokea näin paljon yksin. Yksin vieraassa maassa, huonolla kielitaidolla, kulttuurissa jota en tunne ja käyttämällä vanhoja entuudessa opituilla taidoilla.

Kun tulin tänne, niin en osannut puhua juuri mitään ruotsiksi saatikka englanniksi. Monet kysyivät ja kysyvät edelleen "Puhutaanko ruotsiksi vai englanniksi?" vastaan ruotsiksi "En osaa englantia, joten ruotsi". Vaikka en osaa edelleenkään puhua hyvin ruotsia, sanojen taivutukset ja aikamääreet ovat monesti hukassa, mutta saan asiani sanottua ja ihmiset ymmärtävät minua. Jos en ymmärrä mitä toinen sanoo, niin uskallan sanoa etten ymmärrä ja saan vastauksen toisilla sanoilla. Olen huomannut kielellisen puhetaidon kasvaneen aivan huomattavasti viimeisen kuukauden-kahden aikana.

Kaikki mitä olen kokenut ja sählännyt täällä on kasvattanut niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka tämä vaihto oli vaikea monien puutteiden vuoksi, niin en vaihtaisi tätä kokemusta pois. En lähtisi uudelleen samanlaiseen vaihtoon ja en toivoisi kenellekkään samanlaista vaihtoa.

Puhuimme yksi päivä kaverini kanssa iltapalalla ja totesin jutustelun jälkeen "Opettavainen matka, mutta paljon negatiivista" tuosta lauseesta kaikki voi päätellä itse, millanen mun mielipide koko vaihdosta on.

 Itsestä huolehtiminen on taito, jonka vasta täällä olen löytänyt.

Julkisilla liikkumiset, ruoanlaitot, sairausten hoidot (flunssat, kuume yms. normaalit kiertotaudit), kaikki mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Aivan kaikki, ei ole periaatteessa ketään keneltä voi kysyä jotai asiaa (paitsi kaverini, ja mitä tehdä jos hän ei tiedä myöskään). Ei ole kattavaa tukiverkostoa 5minuutin ajomatkan päässä tai edes tunnin matkan päässä. Eli olen ollut yksin viimeiset 6 kuukautta ja pärjännyt hyvin, joka tuntuu aika huikeen hyvältä.

Kaupassa asiointi ja ruotsinkieli+göteborginmurre tai ulkomaalaisten murre?

Voin sanoa, että ensimmäiset kerrat jännitti puhua kaupassa, jos tarvitsin apua. Edelleen pitää sanoa alkuun "puhuisitko rauhallisemmin ja aloita alusta". Nyt on jo mahdollista kysyä ilman paineita.

Työpaikoillani on ollut paljon ulkomaalaisia ihmisiä, joiden murre tai puhetyyli on välillä niin vaikeaa, etten ymmärrä. Monesti kysyn mitä joku tarkoittaa puheilla, mutta pari viimeistä kuukautta on ollut helpompaa kielellisesti ja olen päässyt keskusteluihin sisälle.

Kukaan ei tule ja tiskaa minun puolesta likaisia astioita tai kukaan ei hae ruokaa minulle kaupasta. Pyykit on likaisia ja lattialla niin kauan, kun itse teen asialle jotain. 

Vaihdon aikana olin 4 kertaa kovassa kuumeessa, mahataudissa ja flunssassa 2,5 kuukauden ajalla 4 tai 5 kertaa. Määrä voi kuulostaa jollekkin normaalilta, mutta minulle sairastelu ei ole arkipäivää. 

Kun kova kuume iski ja lääkkeet ja ruuat oli loppu kaapeista. Kaveri auttoi mielellään, kun pyysin ja hän tarjoutui itsekin. Kysymisen kynnys oli suuri välillä, mutta aina kysyin ja sain apua.
Olen oppinnut, että kaapeissa pitää olla aina sellaista ruokaa, mitä voi syödä kovassakin kuumeessa. 

Aika on mennyt todella nopeasti. Olen hämmentynyt, kuinka puolivuotta vain kiiti silmieni ohi nopeasti jättäen vain jäljet elämääni. Onneksi olin hetkessä eläjä kun tänne lähtöä kysyttiin, ja onneksi en kuunnellut kenenkään muun mielipiteitä!

Huomenna tulen takaisin Suomeen ja en pakkaa heti uudelleen matkalaukkuaja, joissa on puolenvuoden kokoelämän tavarat. En malta odottaa vapautta ja vastuuta mitä Suomessa on, mitä täällä ei ole. Vaikka täällä oleva vapaus häviää, niin odotan Suomessa olevaa vapautta, rauhaa, harrastuksia, kaikkia tuttuja, suomalaista puhetta ja kotia ja koko elämääni Suomessa.

Matkaan lähti helmukuisena maanantaiaamuna itsevarma ja päättäväinen just täyttänyt 18 vuotias nuori, niin täältä tulee huomenna pari (kymmentä) kertaa itsevarmempi ja päättäväisempi nuori.



Jessika